Mitä ovat Harrastustakuu ja Suomen malli

6.3.2020

 

Harrastustoiminta on Suomessa ollut aina vilkasta, mutta viime aikoina fokus on ollut kilpaurheilussa. Harrastustakuulla haetaan paluuta juurille, jossa jokainen lapsi ja nuori saa harrastaa. Suomen mallissa harrastaminen keskittyy koulupäivän yhteyteen.  

Suomessa kansalaistoiminnalla on poikkeuksellisen vahva perinne. Maataloustöiden loppuessa nuorille jäi enemmän vapaa-aikaa, jolloin kokemusoppiminen haluttiin korvata muilla auktoriteeteilla. Sotien jälkeen katsottiin, että perheen, koulun sekä kirkon ja kansalaistoiminnan kautta järjestettävän nuorisokasvatustyön tulee huolehtia lasten ja nuorten kehityksestä.  

”Nuorisotoiminta tähtäsi moniin päämääriin: identiteetin lujittamiseen, moraalin kohottamiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen … ja toisaalta sosiaaliseen kontrolliin ja kuuliaiseen kansalaisuuteen”, valottaa talous- ja sosiaalihistorian dosentti, tutkija Mikko Salasuo Liikkuva koulu -seminaarissa Turussa.  

Kansalaistoimintaan perustuvaan harrastamiseen uskottiin aina 1990-luvulle asti, jolloin konsepti lähti pikkuhiljaa murenemaan. Yhdessä tekemisen tilalle alkoi muodostua tilaaja – asiakas -ajattelu. Toiminnassa ei enää ollut tärkeintä kasvatuksellisuus, vaan menestys.   Yleisesti huomattiin myös, ettei nuorten vapaa-aikaa voida hallita. Elvis ei ollutkaan ohimenevä ilmiö, vaan populaarikulttuurista oli tullut pysyvä kilpailija ohjatulle toiminnalle.  

2000-luvulla alettiinkin vahvasti kysyä, mikä on lasten ja nuorten harrastamisen tarkoitus – niin nuorelle itselleen kuin yhteiskunnan kannalta.  Oliko se enää väline johonkin muuhun, kuten terveyden ja sosiaalisuuden kehittymiseen, mihin sen tukeminen lainsäädännöllisesti pohjautuu? Oliko harrastamisesta tullut itseisarvo? 
 
Harrastamisen roolin muuttumisen myötä on syntynyt monia lieveilmiöitä. Yksi niistä on harrastuskauden lyheneminen. Liikuntaharrastuksen lopettamisen keski-ikä on nykyisin 10,6 vuotta (Liitu 2018), minkä jälkeen uutta liikuntaharrastusta ei yleensä aloiteta. Taiteen perusopetuksessa luvut ovat samaa luokkaa. Lisäksi yksilön rooli korostuu: toiminnassa panostetaan niihin, jotka ovat kaikkein parhaita. Tämän johdosta myös valmentajien rooli keskittyy lajiosaamiseen, kasvatusosaamisen sijaan.  

”Nykyään 3-vuotiaan hiihtämiseen tarvitaan valmentajaksi liikuntatieteiden tohtori. Muuten vanhemmat eivät usko lastaan ladulle”, Salasuo provosoi.  

Suomessa käytetään liikunnan edistämiseen varoja enemmän kuin koskaan ennen, noin 250 miljoonaa vuosittain. Nuoriso- ja liikuntalakien kirjaukset yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja monikulttuurisuudesta eivät näiden rahojen jaossa Salasuon mukaan kuitenkaan toteudu, vaan asia on jätetty yksittäisten toimijoiden – seurojen, kerhojen, järjestöjen ja kuntien – valinnaksi.  

Paluu juurille 

Epäkohdat on tunnistettu ja vastausta on haettu niin sanotusta Suomen mallista ja harrastustakuusta. Hallitusohjelmaan kirjattiin vuonna 2017:  

”Turvataan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen (harrastustakuu). Harrastustakuulla ehkäistään ylisukupolvista syrjäytymistä, vahvistetaan lasten ja nuorten itsetuntoa, tuetaan oppimista ja parannetaan koulussa viihtymistä.”  

Takuu on osa Harrastamisen strategiaa, jota on tarkoitus toteuttaa vuosina 2019–2023. Kohderyhmänä ovat 6–25-vuotiaat lapset ja nuoret.  

Strategian lähtökohtana on Suomessa perinteisesti tuette ajatus, että harrastuksilla on tärkeä asema lasten ja nuorten identiteetin vahvistamisessa ja elämässä. Harrastaminen on vahva osa hyvinvointia ja kansalaisyhteiskuntaa. Järjestäjinä nähdään kunnat, kolmas sektori ja yritykset.  

Strategiassa huomiota halutaan kiinnittää erityisesti tukea tarvitseviin ja aliedustettuihin ryhmiin sekä vähävaraisten perheiden harrastusmahdollisuuksiin. Harrastamisen ajankohtaa halutaan siirtää illasta koulupäivän yhteyteen. Rahoitusta ja sen seuranta- ja arviointijärjestelmää halutaan kehittää niin, että tuet vastaavat paremmin periaatteita. 

Tästä on kyse:   

  • Harrastustakuun tavoitteena on varmistaa, että jokainen lapsi saa mielekkään harrastuksen.  

  • Suomen mallin tavoitteena on edistää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä.  

  • 23 % kunnista ilmoittaa tekevänsä harrastustakuun mukaista toimintaa, joskin harva siinä on vielä onnistunut.   

  • Paikalliset erityispiirteet huomioidaan.  

  • Haetaan asiantuntevaa, nuorisokasvatuksellista osaamista.  

  • Lasten ja nuorten ääni halutaan kuuluviin harrastusten valinnassa.   

  • Toimintaan on budjetoitu tälle hallituskaudelle 40 miljoonaa euroa.  

Teksti Maija Arosuo